Eilen oli paha päivä :( Oikeastaan se olisi pitänyt olla ennalta arvattavissa.Kiusaaminen on ollut kovasti pinnalla keskusteluissa vähän joka puolella ja siitähän se sitten lähti...Olin koulukiusattu sekä yläkoulussa että lukiossa.Lähes 20 vuotta vaikenin asiasta.Nyt viimeisten reilun 10 vuoden aikana olen asiaa käsitellyt jonkin verran terapiassa sekä ylipäätään kertonut asiasta jotain muutamille ihmisille.En nytkään halua avautua asiasta yksityiskohtaisemmin.Kun murrosikäisen tytön koko sukupuolisuuteen että olemukseen puututaan toistuvasti monin eri tavoin,on se pahimman luokan henkistä väkivaltaa eikä siitä voi selvitä ehjänä.Myös eristäminen on tehokas tapa osoittaa toiselle tämän mitättömyys ja huonous.Hengissä olen,mutta tarinallani voisi olla aivan toisenlainen ikävämpi loppu.Niin syvät arvet ja vammat kiusaamisesta jäi,ettei sitä millään terapialla voi parantaa.Kalliin hinnan olen maksanut ja tulen maksamaan elämäni loppuun saakka.Tuolloin murrosiässä masennuin ensimmäisen kerran eikä se tosiaan viimeiseksi jäänyt.Lytätyllä itsetunnolla,-arvostuksella,häpeällä jne.on ollut vaikutuksensa sekä työelämässä että ihmissuhteissa,varsinkin seurustelusuhteissa.Luultavasti tulen elelemään lopun ikäni sinkkuna,mutta se onkin sitten jo toisen tarinan paikka.Myös aikuisiällä olen joutunut kiusaamista kokemaan,mutta en niitäkään ala nyt erittelemään.Niiden miettiminen ja ruotiminen saa minut niin epätoivoisen sisäisen raivon ja toisaalta avuttomuuden ja toivottomuuden valtaan,että tänään jätän mieluummin väliin.Varmaan näihin kiusaamisasioihin tulee palattua jatkossakin,mutta eilisen rankan päivän jälkeen tarvitsen levähdystä tästäkin asiasta.Eilisiltana kipuilin paitsi psyykkisesti niin myös fyysisesti koko ruumiillani.Ei ollut kiva olo olleskaan,varsinkin kun selkä on kipuillut muutenkin jo monta viikkoa.
Eilen ostin itselleni ison kimpun tulppaaneja!Ja kyllä olen niitä jaksanut ihailla!Kovin harvinaista herkkua leikkokukat minun torpassani ovat.Enkä ostanut niitä Naistenpäivän kunniaksi vaan jo edellisenä päivänä päätin,että kukkia ostan ihan vaan minulta minulle itselleni :)Itse asiassa tätä suurta päätöstä tehdessäni en edes muistanut koko Naistenpäivää :D
Päätin myös kurkata liinavarastooni ja hups keikkaa,mitäs sieltä löytyikään:
Ihan käyttämätön virkkaamani liina ja just prikulleen hyvän värinenkin tuohon eteiseeni.Mitään käsitystä langan merkistä ei ole saati tekovuodesta.Ja vielä kaiken lisäksi löysin tuota samaa lankaa varastostani niin että voin tehdä puhelinpenkin pöydälle myös liinan.
Eilen tuli Kirjokkaasta postia.
Oli tarkoitus,että aloitan tämän pistelyn ,kunhan saan tuon edellisen keittiöaiheisen valmiiksi.Mutta mutta...en TIETENKÄÄN malttanut pitää näppejäni erossa tästä!Jotenkin vielä kurjan olon keskellä tuntui lohdulliselta pistellä enkelimallia.Varmaan olenkin jo maininnut,että olen heikkona enkeleihin ;) Pikkuisen pettynyt olen siihen,ettei pakkauksessa ole laisinkaan DMC-lankoja numeroituna.Hankalampi juttu,kun ehkä haluaisin pistellä tämän mallin omani lisäksi jollekulle muullekin.
Raitasukan ja Lotan toivotan tervetulleiksi blogini lukijoiksi! :)
Voi kuinka kiva liinalöytö, toivon kovasti että se kurjan mielesi ja kipujesi keskelle tuo edes pikkuisen iloa.
VastaaPoistaKyllä sitä olen tuossa ihaillut mennen tullen ;)Menneinä vuosina on ollut noita virkkauskausia aina välillä;ehkäpä sellainen iskee taas tässä kevään kuluessa.On vaan niin paljon kaikkea kivaa käsityötä,mitä haluais tehdä,mutta aika ei riitä kaikkeen!
PoistaHei, mä olen kovasti miettinyt, kun luin sen kommenttisi tuolla jossain toisessa blogissa. Mä muistan sut iloisena ja nauravaisena tyttönä. Toivottavasti en ole ollut kiusaamassa, ainakin me oltiin eri luokilla. Minähän en myöskään kuulunut mihinkään parempaan a-luokkaan, paremminkin oli kaverit aina hakusessa. En myöskään muista hyvillä mielin kouluaikoja, edes ala-astetta! (Joskus töissä ollessa yksi "tuttu" tuli pyytämään anteeksi vanhoja.. mun piti mennä pukuhuoneeseen itkemään, vaikken edes oikeasti pitänyt pientä irvailua isona kiusaamisena.) Mut voin sit kuvitella miltä tuntuu "oikea kiusaaminen".
VastaaPoistaNykyään olenkin varsinainen jellonaäiti, kun lapset vähänkin kertoo jostain syrjimisestä tai haukkumisesta koulussa! ;o//
Et Pirjo tosiaankaan ollut kiusaamassa!Ja se paras a-ryhmä,sepä se...kiusaajaporukkahan(sekä tyttöjä että poikia) oli just tätä;lisäksi mukaan usutettiin rinnakkaisluokan keskustan koulun kasvatit.Motokseni muodostui "ei saa näyttää,että sattuu".Jälkikäteen olen ajatellut,että se oli varmaan väärä taktiikka multa;olisi pitänyt antaa takaisin niin että tuntuu!Nyt se kaikki paska kertyi sisuksiini ja teki pahaa jälkeä.Mutta voi kuinka odotin,että päästään penkkareihin ja piinani loppuu!Oli pitkä odotus.Vielä kihlautuessani v.-89 oli tietyt tyypit naureskelleet tyyliin minkälainen mies huolii tuon!
PoistaJa jellonaäiti tuli minustakin!Jankutin ja kyselin tämän tästä lapsiltani että eihän kiusata millään tavalla.Ja kuitenkin paljastui paljon myöhemmin,että tyttöäni oli koulussa muun muassa kuristanut toinen tyttö :(Poikaa kiusattiin ennen kouluikää pihapiirissä ja kävin pitämässä näille kiusaajille muutamat tiukat puhuttelut;aina nähdessään minut poikaset ottivat jalat alleen ja häipyivät kiireen vilkkaan.Poikaa kiusattiin myös eka luokalla;onneksi se loppui lyhyeen kun otin yhteyttä opettajaan,joka otti asian tosissaan ja myös toimi niin että se loppui.
Nukuin yöllä koiranunta kun mietin tätä ;o). Miten osasinkin arvata, että se oli tätä "a-luokkaa" vaikka tosin osa oli olevinaan niin fiksuja, että miten he sellaiseen sortuvat!!?! Keskustan koululaisista voin tosin tälläistä kuvitellakin.
PoistaArvaa olinko onnellinen kun silloin kun mentiin seiskalle huomasin olevani ihan eri luokalla kuin (melkein) kaikki muut keskustasta tulleet! Se oli kyllä kuin arpajaisvoitto. Sun olisi pitänyt päästä samalle luokalle, siellä oli porukkaa joka ala-asteelta ja kaikki oli "suvaitsevaisempia".
Siihen "a-luokkaansahan" he kelpuuttivat sitten muutaman muualta tulleenkin;ja hyvin näyttivät ryhmän tavoille oppivan :/ Varsinaisen helvetin aloitti kahdeksannella luokalla se keskustan pullea poika;hyvin ilkeä ja mitä ilmeisimmin äärettömän huonon itsetunnon omaava.Mutta voi miten hän onnistuikaan usuttamaan ne naapuriluokankin pojat kimppuuni.Niin,se tukioppilaskinhan valittiin siihen maailman aikaan...meidän luokan tukioppilas keskittyi paistattelemaan ryhmänsä keskipisteenä :/ En yhtään ihmettele,että olit onnellinen päästessäsi eri luokalle!
PoistaKiusaaminen on tosiaan arka asia joka tuo ahdistuksen pintaan vielä vuosikymmenienkin takaa.
VastaaPoistaKyllä,minäkin olin koulukiusattu.
Ylä-asteella eräs tyttö jumppasalin pukuhuoneessa suuttui kun vahingossa edes hipaisin hänen takkiaan naulakossa.Tyttö alkoi lyödä ja potkia ..sain iskun päähän ja silmä meni ns.umpeen.. :/
Olin liian erilainen;taiteellinen runotyttö ,eikä minulla ollut juurikaan muotivaatteita.
Kun aloin käydä Seurakuntanuorissa ,vajosin heidän silmissään alimpaan kastiin..
Minut "pelasti" eräs seurakunnan Lapsityöntekijä joka kutsui kerhonohjaaja-kursille.Aloin pitää Tyttökerhoa ja siitä sain itselleni mielekästä tekemistä..
Olinkin sitten 15 vuotiaasta aina parikymppiseksi lastenleireillä apu-tätinä.
Käytiin saaristossa,ja lapinvaelluksilla,
ajettiin 10-14v varhaisnuorten kanssa Turusta Helsinkiin hidas mutta pitkä pyörävaellus läpi
Länsi-Uusimaan vehreiden maisemien ..
Sosiaalinen epävarmuus jäi minullekin vaikka luonteeltani puhelias olenkin..
onneksi on nyt ihanat ristipisto/blogi-ystävät joilta saan aitoa ystävyyttä ja hyvää mieltä.
Todella hyvä siis kun löysit tänne nettiyhteisöömme :)Joskus tuntuu että tämäkin on eräänlainen "Särkyneiden majatalo",niin monenlaisia elämäntarinoita meiltä löytyy..
Tulppaanit ovat upeita,kiva kun laitoit niistä kuvan.
Samoin pitsiliina oli mahtava löytö !
Mä siis rakastan pitsiliinoja ,niissä on aitoa romanttista tyyliä,eikös?!
Oi,miten suloinen enkeli-rp.työ,minäkin tykkään enkeleistä !! :)
Hyvä vaan kun aloitit sen heti ..sitä pitää tehdä mistä saa iloa -
minulla ainakin on aina useampi työ kesken yhtäaikaa,pistelen vuorollaan sitä mikä tuntuu hauskimmalta ! :D
Virtuaalihalaus Sinulle :)
Voi että :( Rajua on ollut tuo sinun kiusaamisesi.Minua ei kiusattu fyysisesti,ainoastaan henkisesti.Mutta hienoa,että löytyi tuollainen auttava ja pelastava henkireikä!Minä olen myös pannut jo merkille,että paljon löytyy kiusaamisesta kärsineitä ja muita koviakin vastoinkäymisiä kokeneita.Ja olen todella iloinen,että "eksyin" tänne!On tärkeää jakaa asioita ja ajatuksia.
PoistaMinä tykkään pitsiliinoista kovasti!On ollut kausia,jolloin olen virkannut niitä putkeen monta peräjälkeen.Muutamille ystävillekin niitä on eksynyt :)
Ja kiitos:halaus tuli todella tarpeeseen! :)
Missään muodossa kiusaaminen ei ole sallittua, eikä mitään tee sille oikeutusta. Tuntuu niin pahalta lukea näistä, mutta myös se tukee ettemme ole yksin. Kaikkein pahinta tässä on kun se vaikuttaa koko meidän elämään. Iso halaus sinulle että jaoit nämä ikävät kokemukset täällä.
VastaaPoistaMinullakin se on vaikuttanut kaikkeen, niin sosiaalisiin suhteisiin ja ihan kaikkeen. Olen ole esim, pystynyt opiskelemaa aikoinani sitä työtä joka oli haaveissa, monet kivat työpaikat olen sivuuttanut ja monet kivat ihmissuhteet on kariutuneet:( Se pelko ja häpeä, sosiaalisten suhteiden pelko ja kaikki. Tuntuu että vaikka sitä on sinut tämän kanssa, mutta siltikään ei ole:( Se vaan seuraa mukana, vaikka mihin menisit, mitä tekisit ja rajoittaa elämää.
Voimia sulle kovasti.
Hiukan kirjoitusvirheita tuli kun nopeati yrittää kirjoittaa. siis kaikkia haaveita ei ole pysynyt toteuttamaan sosiaalisten pelkojen takia. Samoja tuntemuksia mulla on kun sullakin. Tää kaiken esille ottaminen on saanut kokonaisen sisäisen tunneskaalan liikkeelle:(
VastaaPoistaJa vaikka minulla on 2 miestä ollut, en heiltä turvaa ja tukea saanut:( miten mukava olis kun joku ois tullut ja halannut vaikeina aikoina, ja sanonut että "ei hätää, minä ole tässä sinun tukenasi" mutta ei :(
Minäkään en koskaan uskaltautunut opiskelemaan haaveammattiini.Minulla on keskimääräistä paremmat yo-paperit ja mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin.Mutta ei sillä itsetunnolla...Vuosien kuluessa on harmittanut monta kertaa.Mutta toisaalta Liisa:olisihan voinut käydä niinkin ettei se haaveammatti olisi sitten ollutkaan sitä loppujen lopuksi.
PoistaJa totta:monet ystävyyssuhteet ovat kariutuneet.Itse olen vähätellyt itseäni enkä ole voinut uskoa olevani jollekulle tärkeä ja merkityksellinen.Niinpä sitten se vastapuoli on loppujen lopuksi saanut vaikutelman,etteivät he ole tärkeitä minulle :/
Kyllähän tämä melkoisen tunneryöpyn laidasta laitaan on saanut aikaan.Pitkästä aikaa ei voinut kyyneleille mitään.Katkeruutta vastaan on täytynyt tehdä kovasti töitä vuosien varrella ja niin edelleenkin.Tehdäänhän Liisa niin edelleenkin?Katkeruudella on sellainen voima,että se näivettää koko ihmisen - ja sitä emme ole ansainneet.
Halaukset sulle Liisa myös!Keskitytään sellaisiin asioihin,mitkä ovat hyvin ja mistä saamme hyvää mieltä."Menneisyyttä ei voi muuttaa,mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa" - niin totta ja myös lohdullista.
Rankoista asioista kirjoitat. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea jaksamista! Kaunis on tuo pitsiliina, jonka olet tehnyt. Mietin kovasti, mitä minä alkaisin virkkaamaan seuraavaksi, on nimittäin inspiraation puute. Pirkanmaalla paistaa tänään aurinko, toivottavasti se pilkistelee siellä teilläkin päin! :)
VastaaPoistaKiitos Aava!Voi meillä täällä Savossa on harmaata eikä auringosta tietoakaan - mutta keväässä ollaan,ihanaa!Toivottavasti joku kiva virkkausjuttu juolahtaa mieleen;muutenhan sitä tulee pian vieroitusoireita,ellei ole käsille puuhaa! ;)
PoistaMeitä koulukiusattuja onkin sitten aika monta. Selvitään yhdessä elämästä eteenpäin. Minua kiusattiin henkisellä puolella, varastettiin teiniklenteri ja kirjoiteltiin se täyteen ihastukseni kohteen nimeä jä vietiin hänelle. Onneksi poika oli fiksu ja antoi asian olla. Kaikkea muutakin tapahtui. eikä se mitenkään voi olla jättämättä jälkeään.
VastaaPoistaIhana löytö tuo liina. Blogin pitämisen hyvä puoli on se, että sinne jää valmistuneet talteen. Myöhemminkin näkee koska jotain on tehnyt. Hyvä kun lankaakin vielä löytyy. Virkkaaminenn on kivaa puuhaa näin keväällä!
Se on muuten harmi kun kaikissa malleissa ei enää ole lankoja värikoodattuna mukana. Tämä on yksi syy miksi olen päätynyt hankkimaan enemmän pelkkiä malleja. Voin tehdä mallin ihan juuri niin monta kertaa kuin haluan.
Voi niin meitä tuntuu olevan!Vaikka sellaista ei todellakaan kenellekään toivoisi,niin on kuitenkin jotenkin lohdullista havaita,ettei ole ainoa.Ja on hienoa asia,että sitä voi jakaa täällä - tsempataan toisiamme!
PoistaMinulla on paha tapa heittää kaikki lankojen vyötteet pois.En ole oikein keksinyt hyvää tapaa säilyttää niitä jo aloitetuissa kerissä.
Minä muuten ajattelin tässä ihan samaa,että jatkossa ehkä hankinkin vain malleja ja ostan langat erikseen.Kun tosiaan jotkut mallit haluaa tehdä useampaan kertaan.Enkelimalli on ihana,mutta vieläkin vähän harmittaa,ettei niitä värikoodeja ole.Tuossakin on kuitenkin monia eri sävyjä,niin on aika hankala yrittää setviä niitä koodeja.
Eikä mitä, mitä sitä suotta odottelee, että saa vanhan pistelyn valmiiksi, uutta putkeen vaan ;). Niin minä teen, ja varastot ovat sen mukaiset :D.
VastaaPoistaMinäkin olen joskus virkannut tuon saman liinamallin; minusta se on tosi kaunis, kun se on tuommoinen vähän epäsymmetrinen, eli tähden/kukan sakaroita on pariton määrä. Se tekee liinan jotenkin mielenkiintoisen ja jännän näköiseksi.
Kiusaamisesta, juu-u. On sitä tullut nähtyä elämän aikana yhtä ja toista. Kunhan on luotettava ystävä tai pari (voivat olla perheen sisälläkin), se auttaa.
Kummasti minusta tuntuu tämä nettiyhteisökin auttavan, kunhan osaa hakea oikeanlaisen yhteisön - kyllähän täälläkin kuulemma voi kiusan kohteeksi joutua. Käsityöihmiset tuntuvat olevan kivoja, kannustavia tyyppejä. (Joskus askartelujutuissa tuli joku toisenlainenkin vastaan, mutta hänet palautettiin kyllä ruotuun.) Minusta ainakin tuntuu mukavalta, että vaikka kummoisia väkerryksiään esittelisi, niille riittää hyvä sana aina joltakin. Ja huoliaan kun purkaa (ylimalkaisesti minäkin sen yritän tehdä, etten hankaloita kenenkään toisen elämää vuodatuksillani), niillekin riittää aina kannustava kommentti :).
Juu...mulla vaan tahtoo olla se paha tapa,että sitten nuo työt jää välillä vähääkin vailla roikkumaan.
PoistaMinä tykkään kanssa tuosta liinan mallista kovasti.Siinä on sellaista eräänlaista kepeyttäkin.Tuon voisi virkata joskus uudelleenkin toisenvärisestä langasta - niin kun vielä tietäis missä se malli on...
Lueskelin blogeja ennen kuin tein oman ja törmäsin erääseen,missä blogin emäntä joutui aivan hirveän ryöpytyksen kohteeksi.Olin lievästi sanottuna järkyttynyt ja harkitsin kovasti,että uskallanko omaa blogia tehdä laisinkaan.Nyt tuntuu kuitenkin tosi hyvältä,että uskalsin!On kiva vierailla toisten blogeissa,vaihtaa ajatuksia ja saada uusia ideoita.Ja totta kai se tuntuu hyvältä,että saa kommentteja omista tekeleistään ja ajatuksistaan :)Melko paljon aikaahan tämä bloggailu vie,mutta ei se haittaa.Naamakirja on kyllä jäänyt kakkosasemaan melkoisen reippaasti ;)