Melkoisissa tunnemyrskyissä on viikonloppu sujunut.Mutta siihen kuuluu myös paljon ihania asioita.Suloinen poikani kävi mammaa moikkaamassa - saahan kaksikymppisestä nuoresta miehestä sanoa suloinen? ;) Myös hyvä ystäväni piipahti kylässä.Ja enkeliristipistotyö on edennyt kuunnellen samalla Maeve Binchyn äänikirjaa Koko kadun kasvatti.Kerrassaan valloittava tarina;suosittelen lämpimästi!Vaihteeksi jotain muutakin kuin murhamysteerin ratkomista ;)
Nyt pyryttää lunta melkoisesti.Ihan kuin elettäisiin tammikuuta.Käyttöä on siis edelleen tälle torkkupeitolleni:
Tämä on mitä suurimmassa määrin terapiapeitto.Aloitin sen tekemisen potiessani vaikeaa masennusjaksoa reilut kymmenen vuotta sitten.Idea tuli vain jostain;halusin punaisen ja valkoisen eri sävyjä.Lanka taitaa olla pääsääntöisesti seiskaveikkaa helmineuleella neulottuna.Kuvassa peitto on kaksinkerroin ja on reilusti suurempi kuin ns.normaalit torkkupeitot.Tekele lepäsi välillä muutaman vuoden,kunnes taas ryhdyin toimeen ja valmista tuli.Monet päiväunet ja mietinnät on tämän peiton alla tehty.
Ja vaikka keväässä ollaan (lumipyrystä huolimatta) mieluusti vielä sytytän iltasella kynttilän ja nautin sen liekistä.Kynttilänvalo on jotenkin lohdullista ja rauhoittavaa.
Ninnu ja Mari:kiva,että olette löytäneet tien blogiini - tervetuloa :)
Hurjan kaunis on päiväpeitteesi, mainiota että löytyi! Raaskitkos ihan arkikäytössä käyttää?
VastaaPoistaOn se tuo lohtupeittosikin ihana ja varmasti siihenkin liittyvät ajatukset lisäävät sen merkitystä.
Kynttilöitä rakastan minäkin, vaikka muutaman vuoden olen ollut kynttilätehtaalla töissä ja silloin oli lähellä tulla 'kynttilämyrkytys' eikä ihan joka ilta tuikkujakaan tehnyt mieli poltella.
Iloisempaa ensiviikkoa!
Kyllä minä meinasin nyt tuota peitettä käyttää ihan pyhää arkea kun ei ole enää pieniä lapsiakaan sottaamassa.Silloin kun lapset olivat pieniä en hirvinnyt.Ja kiitos;samoin sinulle hyvää alkavaa viikkoa! :)
PoistaVoi miten kaunis sängynpeitto. Meillä oli vähän samanlainen peittotarina. Miehelläni oli virkattu sängynpeitto, anopin virkkama. Säilöin peittoa, koska se on käsityötä ja vieläpä sukulaisen tekemä. Ajattelin, että jos meillä joskus on lapsia niin silloin peitolle tulee käyttöä, se on näet tuollaisen yhden sängyn peitto. Muutimme tänne nykyiseen kotiimme ja säilöin peiton odottamaan, että poika kasvaa ulos pinnasängystään ja lasten sängystään. Sitten kun sopivan kokoinen sänky ostettiin ei peittoa löytynytkään mistään. Etsin sitä varmaankin useamman kuukauden kunnes löysin. Nyt se on siniseksi värjättynä pojan sängyn päällä.
VastaaPoistaHyvä kun peitto löytyi sielläkin!Nuo on arvokkaita käsitöitä ja ansaitsevat esillä ollakin.Minulla on myös äitini tekemä parisängynpeitto isoäidinneliöistä;rakas sekin.
PoistaKauniita peittoja molemmat!
VastaaPoistaMulla on monta kerää 7 veikkaa eri punaisen sävyissä odottamassa torkkupeitoksi tulemista.. ;o)
Kiitos! :)Mulla on sinisävyinen tolla samanlaisella jutskalla kesken tuolla kaapissa;kai valmistunee joskus?? :D
PoistaIhana peitto! Minun mummuni oli kova virkkaamaan ja häneltä taisin käsityöinnostukseni alun perin saada.
VastaaPoistaKaunis myös tuo torkkupeitto. Omani, isoäidinneliöistä tekeillä oleva, ei ole vuoteen saanut yhtäkään silmukkaa... Kyllä senkin aika vielä tulee. :)
Kysyit mistä löydän rp-malleja; katselepa vaikka italialaisen Casa Ceninan sivuja jos uskallat! Siellä on ihan liikaa kaikkea :)
Kiitos! :) Mun mummu oli kanssa viimeisen päälle käsityöihminen;aina jotain tekeillä.Äiti myös.Ja sisko.Ja siskon tytöt.Ja minun tyttökin osoittaa kiinnostuksen merkkejä käsitöihin.Sukuvika siis;yhtä höpsöjä kaikki ;D
PoistaKyllä se sinunkin peitto sieltä vielä valmistuu;tekee sitten kun on inspis siihen :)
Kaunis ja arvokas perintöpeitto ja hienoa, että löytyi kätköistä. Upea on myös terapiapeittosi, pirteät värit tuovat varmasti hyvän mielen ja tuovat iloisuudellaan lohtua murheisiin.
VastaaPoistaKiitos :)Erittäin tärkeitä peittoja minulle molemmat :)Molemmat lapseni tykkäsivät kovasti myös tuosta torkkupeitosta;pyysivät tekemään heille omat.No ne on tekemättä edelleen...huono äiti olen ollut tässä(kin) asiassa.Mutta vielähän ehtii;torkkupeitoillehan on aina tarvetta :)
PoistaHuh-huh, onpa hyvä, että peitto löytyi! Muutot ovat tavaroiden katoamisen kannalta vaarallista aikaa. Isäntä löysi syksyllä vintiltä sinne 10 v. sitten muutossa kantamaansa kamaa - joukossa mm. armeija- ja koulukuvansa. Onneksi eivät olleet homehtuneet lämmittämättömässä tilassa. Lasten päiväkotiaikaisille askarteluille oli käynyt kehnommin...
VastaaPoistaJuu se on kumma juttu että miten niissä muutoissa voikin aina kadota jotain!Mutta todella todella onnellinen olen,että peittoni löysin!Harmi,että lasten askarteluille oli käynyt köpelösti :( Niihinkin kun liittyy niin monta ihanaa muistoa!
PoistaKiitos kommentistasi blogissani!
VastaaPoistaTuo pitsipeitto, ihana! Minulla on ollut jo pitkään tuollainen haavelistalla. Itse en jaksa noin suurta virkata, eikä ikävä kyllä mummokaan tai anoppikaan ole tuollaista tehnyt:). Parastahan tuossa peitossa on sukupolvien muisto ja kädenjälki.
Iloisen ja lämpimän näköinen torkkupeitto. Kyllä väreillä on merkitystä!
Kiitos!Äiti virkkasi noita useampia;meistä sisaruksista nuorimmaiselle ei enää sairauden edetessä pystynyt eikä ehtinyt.Erittäin tärkeä ja rakas muisto äidistäni.
PoistaJa kyllä tosiaan väreillä on merkitystä!Halusin silloin aikoinaan mustien ja harmaitten tunnelmien vastapainoksi jotain muuta.Ja mikä olisi ollutkaan luontevampaa kuin punainen ja valkoinen.
Kaunis peitto, kyllä kelpaa tuon alla iltaisin lukea ja katsoa telkkaria:)Ja tosiaan terapiaa tuo käsillä tekeminen. Saa muuta ajateltavaa, ei ajatukset pyöri sanoissa asioissa. Mulle on myös ollut käsillätekeminen terapiaa ja matkustelu, pitänyt päästä vaikka naapurikaupungissä käymään..
VastaaPoistaSaa sanoa omasta pojasta suloinen:)
Kiitos Liisa :)Kyllä,aivan loistava terapiamuoto!Pakko keskittyä vähän siihen tekemiseenkin niin väkisinkin ajatukset siirtyy murheista hetkeksi pois.Ja se ilo,mikä tulee siitä,että on saanut jotain aikaan omilla käsillään!Matkustelu on minulla jäänyt erittäin vähäiseksi.No,sukuloimaan toiselle puolelle Suomea aina joskus :)
PoistaKiva, että liityit lukijakseni! Kivoja juttuja sinulla täällä!
VastaaPoistaKiitos samoin! :)
PoistaVoi, miten ihana aarre tuo äitisi tekemä päiväpeitto! ...ja myös sinun tekemäsi torkkupeitto.
VastaaPoistaKiitos Ninnu! :)
Poista