Viime talvi oli todella hankala.Sairaus,vaiva,riesa - mikä lie - oli alituinen seuralainen.Kesän alkaessa voimat hiipui lähes täysin;pitkäaikainen "ystäväni" masennus otti niskalenkin ja melkoisen tanakasti.Ei riittänyt voimia blogin päivittämiseen.Ja tuntui,ettei ole mitään postattavaakaan.En nimittäin jaksanut koko kesänä tehdä yhtään mitään käsitöitä.Kummitytölle yo-lahjaksi tekemäni ristipistotaulu valmistui ajallaan (josta en saanut aikaiseksi otettua kuvaa :( ),mutta sitten iski stoppi.Mieli oli kokonaisvaltaisen musta,enkä niitä tunnelmia täällä pystynyt tuolloin jakamaan.
No syksyn aikaan tikuttelin kyllä sitten sukkia melkoisen ahkerastikin.Eip ole niistä kuvia ja suurin osa jo eteenpäin menneitäkin.
Huomaan,että mulla on tällä hetkellä melkoinen alemmuuskompleksi käsitöitten suhteen :( . Tuntuu,etten osaa mitään - enkä ainakaan riittävän hienoa ja monimutkaista.Hölmöä asettaa itselleen tälläisiä paineita.Käsityöthän pitäisi olla hauska ja antoisa harrastus - ei mikään suoritus!Yritin tässä muutama päivä sitten aloitella kirjoneuleella lapasia,mutta luovutin.Miten se ei vaan ole mun juttu tai siis en saa onnistumaan :( Toki valitettavasti tuo depis tekee oman lovensa uuden oppimiseen,muistiin ja keskittymiskykyyn.Ajoittain vain sen asian hyväksyminen on pikkuisen hankalaa.
Tähän loppuun aivan järkyttävä kuva sotkuisesta sohvastani,jonka nurkassa taas olen kyllä ahkerasti sukkia pukannut.Ei liene ihme,että jälkikasvuni kyläillessään valittaa,ettei mahdu istumaan,kun kaiken maailman käsityöt ja tarvekalut on levällään...
Mukava kuulla sinusta. Minä ajattelin monta kertaa kun ei sinusta täällä kuulunut, että sairauttaa tai vakavampaa on täytynyt sattua. Eipä sitä kipujen ja masennuksen keskellä jaksa ajatellakaan mitään saati sitten kirjoitella tänne. Toivotaan että elämä alkais voittaa pikku hiljaa. Ei kannata itselleen mitään paineita käsitöistä eikä mistää ottaa. Päivä kerrallaan. Voimia sinulle.
VastaaPoistaVoi kiitos Liisa!Päivä kerrallaan hitain askelin mennään;eteneehän se matka näinkin...?
PoistaTervetuloa takaisin!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaHei Merkku !
VastaaPoistaOikein ilahduin kun huomasin Sinun päivittäneen blogiasi :)
Ajatteles että mä oon 100% "neuletaidoton " multa ei onnistu edes helpoin mahdollinen lapanen tai sukka eli minulle jokainen kutomasi perus-sukkakin on ihailun aihe..
Korttiaskartelunkin olen aloittanut alle vuosi sitten ja ihan itte yrittänyt oppia blogeista ja lehdistä tekniikoita...vaan onpahan jokainen tekemäni kortti ainakin rakkaudella saajalleen väkerretty :) :)
Sohvan järjestys näyttää tutulta -minulla vaan on ympärilleni levitettynä ristipisitomllia,lehtiä - on muliinilanka-laatikkoa ja kaiken keskellä makaa vielä pitkin pituuttaan kaksi pitkäkarvaista kissaani.
Enkeleitä elämääsi,Sinua Siunaten
- Maija
Kiitos Maija!Sinulle enkeleitä myös!
PoistaOi kuinka kiva että jaksoit tulla taas blogisi pariin, oli jo ikävä!
VastaaPoistaKäsityörintamalla ainakin netissä puhaltelee välineurheilun puhurit ja se jos mikä tahtoo nakertaa omaa halua ja iloa tarttua kameraan ja kirjata omia tekemisiäni....kun ei ole hienoja muotipuikkoja ja lankoja, eikä oikein taitojakaan vielä saatika kuvaustaitoja taikka järkkärikameroita sun muita. Olen kuitenkin ajatellut, että postaan niitä tekemisiäni (mitkä nyt kuvata muistan) ihan omaan tapaani, vaikka vain omaksi muistutuksekseni tekemisistäni - ja käyhän niitä joku aikaajoin katsomassakin.
Sinä olet oikea sukkamestari ja pistelytaituri, töitäsi on ilo katsella ja kuulumisiasi (niitä arkisiakin) lukea!
Toivottavasti aurinkoiset talvipäivät saavat mielialasi kohoamaan!
Voimia ♥
Kiitos kaunis!Tosi kurjaa,että se välineurheilu puhaltelee täälläkin :/ Suoraan sanottuna tyhmää minusta!Ei ole muotivermeitä millään muotoa minullakaan,ei yksinkertaisesti varaa ja vaikka olisi varaakin niin varmaan suurelta osin katsoisin sen tarpeettomaksi.Kamerakin on (taitojen lisäksi)hyvin halpa digisellainen,jolla saa tommosia huonoja ja tärähtäneitä kuvia aikaiseksi.Mutta perusideahan tuostakin kyllä käy selväksi ;)
PoistaHyvä jos olet päässyt masennuksesta voiton puolelle! Persiistä sellainen.
VastaaPoistaTuo järjestys näyttää mukavalta. Ajattele, saat sentään jättää kaiken levälleen ja jatkaa kun inspiraatio iskee ;oD. Mä joudun aina nostamaan kaiken pois (tosin lipaston päällinen on sitten sen näköinenkin), ettei kukaan vedä puikkoja irti töistä ja väännä niitä mutkalle tms. Jossain vaiheessa koirakin nappasi mun käsitöitä ja juoksi karkuun, puikot lenteli ja langat sotkeentui ympäriinsä..
Samaa mieltä muuten olen katjainkerin kanssa, että melkoista välineurheilua neulominen nykyään.. mutta mä en luovu metallipuikoistani vaikka kaikki muut käyttää kalliita vaihtopääruusupuuihmeitä.. ;oP
No persiistä tosiaan tuo masennus (toistuva sellainen):/ Mutta hei;sä toit positiivisen näkökulman asiaan eli tosiaankin voin rauhassa jättää levälleen,kun yleensä täällä itekseen oleskelen :)
PoistaMetallipuikoilla minäkin kilkuttelen - enkä todellakaan tiedä niitten merkkiä ;) Enkä luovu niistä!On mulla yhet bambupuikot ja toiset jotku ruusupuu-sellaiset,mutta kumpiakaan en tykkää käyttää.Taipuilevat ja ovat nihkeät tehdä.
Mukavaa kuulla sinusta!
VastaaPoistaJa hienoa että suunta on parempaan päin! Sohvan ympäristö näyttää oikein kotoisalta, sillä siinähän on kaikki tarpeellinen käden ulottuvilla =). Aurinkoisia kevätpäiviä ja voimia!
Kiitos Maru!Aurinkoa sinullekin!
PoistaKauniin virren sanoin - päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä se lähtee ... Mukavaa, että näköpiirissäsi on taas valoisampaa ja mitä käsitöihin tulee, niin kauniita töitä olet täällä esitellyt, joten kompleksit kannattaa heittää taivaan tuuliin.
VastaaPoistaKiitos Irmeli!Yritän jättää kompleksit taka-alalle - kukin voimiensa ja taitojensa mukaan.
Poista<3 mukavaa kun jaksoit tulla takaisin.
VastaaPoistaJa todellakin kuten itse sanoit, käsitöiden teko ei ole suorite. Vaan todellakin ihana ja iloinen harrastus.
Sinä teet ihania töitä <3
Kiitos Ressu! :)
PoistaHuomenta Merkku.
VastaaPoistaOn aivan mahtavan ihanaa kuulla sinusta. :)Et tiedä kuinka ilostuin kun huomasin että olet blogannut. Olen ollut niin huolissani että mitä on tapahtunut, kun ei mitään ole kuulunut blogirintamalla. Useamman kerran olen käynyt katselemassa sivujasi huolen vallassa.
Tutulta kuulostavat ongelmasi ja painiminen masennuksen kanssa, toivon sinulle iloa ja positiivista energiaa jatkossa. Virtuaalitsempit.
Ja älä ainakaan käsitöitä sure. Jokainen tuotos meillä kaikilla arvokas. Miksi neuleiden pitäisi olla "monimutkaisia", perusvillasukka on minusta ihan parasta ja sitä paitsi oikeasti hyödyllinen käytössä.
Ja teet hienoja ristipistotöitäkin, yhyy minä en sellaisia ole ikinä osannut ;)
Tervetuloa tänne taas! On sinua jo odotettukin :)
Kiitos Hansu! :)
PoistaAikansa kutakin
VastaaPoistavälillä hiljaisuudessa
hetken epätietoisuudessa
keräämässä uusia taitoja
vahvistamassa tietoja
sisäistä ääntänsä hiomassa
ja sitten taas täällä <3