maanantai 28. tammikuuta 2013

Päivän hämärtyessä

Aivan ensimmäiseksi todella lämpimät kiitokset teille kaikille ihanille ihmisille,jotka ette ole minua unohtaneet blogipaussini aikana!Ette uskokaan miten kovasti ilahduin tsemppaavista kommenteistanne!KIITOS!

Sukkien tikuttelun merkeissä viime päivätkin menneet - jaksamisen mukaan.Tummia pilviä taivaalla,mutta aina se kirkastuu ennemmin tai myöhemmin.

Laitan tähän muutaman otoksen alkuvuoden tuotoksista.Kuvien laatu ei päätä huimaa;itse asiassa huonontunut blogin alkutaipaleelta.Jotain säätöjä tarttis kamerassa tehdä...tai sit pitäis olla vakaampi käsi!

Kerttu-sukat tikuttelin seiska veikasta,vaikka tuo noin paksu lanka ei tahdo millään puikoilleni enää sopia.Siis mieluummin teen ohuemmasta langasta.Mallihan on kaunis ja helppo,mutta tuo jalkaan istuvuus joiltakin osin oli pettymys.






Aika lailla kamera vääristää värejä...tuo myssykin on todella pinkki oikeasti eikä mikään oranssi.Tuosta puikoilla olevasta pitäisi kehkeytyä myös sukat - katsotaan miten etenee.

Kiva,jos jatkossakin jaksatte käydä blogiani vilkuilemassa.Ihan kohta ollaan helmikuussa ja vähäsen lähempänä kevättä,ihanaa!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pitkä matka tähän päivään

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt kuukausi jos toinenkin.Yksinkertaisesti siitä syystä,että terveys petti pahasti.

Viime talvi oli todella hankala.Sairaus,vaiva,riesa - mikä lie - oli alituinen seuralainen.Kesän alkaessa voimat hiipui lähes täysin;pitkäaikainen "ystäväni" masennus otti niskalenkin ja melkoisen tanakasti.Ei riittänyt voimia blogin päivittämiseen.Ja tuntui,ettei ole mitään postattavaakaan.En nimittäin jaksanut koko kesänä tehdä yhtään mitään käsitöitä.Kummitytölle yo-lahjaksi tekemäni ristipistotaulu valmistui ajallaan (josta en saanut aikaiseksi otettua kuvaa :( ),mutta sitten iski stoppi.Mieli oli kokonaisvaltaisen musta,enkä niitä tunnelmia täällä pystynyt tuolloin jakamaan.

No syksyn aikaan tikuttelin kyllä sitten sukkia melkoisen ahkerastikin.Eip ole niistä kuvia ja suurin osa jo eteenpäin menneitäkin.

Huomaan,että mulla on tällä hetkellä melkoinen alemmuuskompleksi käsitöitten suhteen :( . Tuntuu,etten osaa mitään - enkä ainakaan riittävän hienoa ja monimutkaista.Hölmöä asettaa itselleen tälläisiä paineita.Käsityöthän pitäisi olla hauska ja antoisa harrastus - ei mikään suoritus!Yritin tässä muutama päivä sitten aloitella kirjoneuleella lapasia,mutta luovutin.Miten se ei vaan ole mun juttu tai siis en saa onnistumaan :( Toki valitettavasti tuo depis tekee oman lovensa uuden oppimiseen,muistiin ja keskittymiskykyyn.Ajoittain vain sen asian hyväksyminen on pikkuisen hankalaa.

Tähän loppuun aivan järkyttävä kuva sotkuisesta sohvastani,jonka nurkassa taas olen kyllä ahkerasti sukkia pukannut.Ei liene ihme,että jälkikasvuni kyläillessään valittaa,ettei mahdu istumaan,kun kaiken maailman käsityöt ja tarvekalut on levällään...